Ilo lapsesta on kuitenkin monin verroin suurempi kuin se työ ja vaiva, jonka lapsi tuo tullessaan. Koska olet palannut tähän lapsiaiheeseen ennenkin samaan tyyliiin kuin nyt, tekee mieli kysyä, tunnetko todellakin vain uupuneita ja valittavia äitejä?
Myönnettäköön, että tunnen myös monia isiä ja äitejä, jotka nauttivat vanhemmuudesta, mutta kyllä elämä pienten lasten kanssa enimmäkseen näyttäytyy ainakin sosiaalisessa mediassa melkoisen raskaana. Ja sarjakuvassahan saa aina vähän liiotella ja kärjistää. :)
Itse ainakin koen että valtaosa tuntemistani vanhemmista puhuu ääneen enemmän kiireestä, väsymyksestä ja vastoinkäymisistä, kun taas lapsen tuomista onnen ja ilon hetkistä ani harvoin. Ja jos iloitaan siitä, että kerrankin nukuttiin aamulla yli puoli seitsemän, tai että kakat tehtiin pottaan eikä sohvalle, niin vähän vaikea samaistua. Itse kun voi iloita aamu-unista ja kakattomista sohvista lähes joka päivä (eläimellisessä perheessä ei kuitenkaan ihan aina). Sellaisista onnen hetkistä, joita olisi mahdoton saada muuten kuin lapsen kanssa kuulee ehkä pari kertaa vuodessa. Ehkä niistä ei sitten puhuta?
3 kommenttia:
Ilo lapsesta on kuitenkin monin verroin suurempi kuin se työ ja vaiva, jonka lapsi tuo tullessaan. Koska olet palannut tähän lapsiaiheeseen ennenkin samaan tyyliiin kuin nyt, tekee mieli kysyä, tunnetko todellakin vain uupuneita ja valittavia äitejä?
Myönnettäköön, että tunnen myös monia isiä ja äitejä, jotka nauttivat vanhemmuudesta, mutta kyllä elämä pienten lasten kanssa enimmäkseen näyttäytyy ainakin sosiaalisessa mediassa melkoisen raskaana. Ja sarjakuvassahan saa aina vähän liiotella ja kärjistää. :)
Itse ainakin koen että valtaosa tuntemistani vanhemmista puhuu ääneen enemmän kiireestä, väsymyksestä ja vastoinkäymisistä, kun taas lapsen tuomista onnen ja ilon hetkistä ani harvoin. Ja jos iloitaan siitä, että kerrankin nukuttiin aamulla yli puoli seitsemän, tai että kakat tehtiin pottaan eikä sohvalle, niin vähän vaikea samaistua. Itse kun voi iloita aamu-unista ja kakattomista sohvista lähes joka päivä (eläimellisessä perheessä ei kuitenkaan ihan aina). Sellaisista onnen hetkistä, joita olisi mahdoton saada muuten kuin lapsen kanssa kuulee ehkä pari kertaa vuodessa. Ehkä niistä ei sitten puhuta?
Lähetä kommentti