Kun nyt otit esiin... Tämä toistuva ja jatkuva shoppailu on pannut silmään tässä blogissa. Sehän on hyvin keskeinen osa tätä täällä esiteltyä elämäntapaa. Se on pistänyt silmään sangen mustavalkoisten ja kriittisten muiden elämäntapaa ja -valintoja kommentoivien mielipiteiden rinnalla. Se on pannut silmään erittäinkin "ekologisena, vihreänä ja hengellisenä" esiintyvässä arvoympäristössänne. Tämä yletön kulutus! Eikö kaikkien näidenkin kolmen arvon keskiössä ole myös tietoinen luopumisen valinta? Luovutaan jostakin että edistetään tai saadaan jotain muuta? Ja sitten tämä on pistänyt silmään vielä yhdestä syystä: nimittäin itse(kin) aloin ns. Luovan alan yrittäjäksi v.2010 -poliittisesti ja bisnestä ajatellen aivan blondina ja aivan tietämättömänä tästä talouskriisistä... Ja kahden kohtuullisesti pärjätyn vuoden jälkeen on kiristetty vyötä. Sitä laihtuu oikeasti siksi että täytyy ostaa edullista ruokaa että jotenkin selviää. Ei siinä mitään, tämä on itse valittu tie ja hyvällä onnella ja kovalla työllä vielä muuttuu jonain päivänä. En pidä itseäni köyhänä, vaikka tiedän tällä hetkellä -ja vielä 4-6v eteenpäin- se tulee olemaan niin. Rahaa on oikeasti niin vähän. Ei voi kutsua putkimiestä, käydä minkään yksityislääkärin palveluissa. Jos joka toinen kuukausi raskii ostaa muutaman vaatteen Uffilta, se tuntuu juhlalta. Rakastamani matkustelu, edes Eurooppaan, on todellakin rakas haave. Ja siis vielä 5-v sitten mulla oli kaikki ihan mukavasti, olisin voinut viettää veroistanne kulutusjuhla ihan huoletta halutessani. Mutta tämä todellinen taloudellinen ahdinko on avannut omat silmät todelliselle puutteelle. Niille ihmisille suomessakin, joille tämä on totta ja todellisuutta koko ajan ilman ulospääsytietä. Koska heitä on. Kuulinko tänään 13%. Siksi haastaisinkin teidät viettämään vaikka vuoden kuluttaen pakollisten menojen (asumiskulut) jälkeen vaikka 600e /hlö kuussa. Siitä ostetaan Niinku oikeasti. Että jos haluaa 800,- pyörän niin se pitää säästää. Ei sillä että "kurjuudessa" ryömiskely ylentäisi, mutta että oikeasti tajuaisitte miten huikea elintaso teillä on. Että mitä se elintaso oikeasti merkitsee. Ja että mitä päässä ja ajatuksissa tapahtuu kun ei voi ostaa kaikkea sitä kivaa tavaraa ja ruokaa ja palvelua mitä näkee. Että täytyy oikeasti valita. Ja että kuinka pienet asiat ovatkin uskomatonta luksusta. Ja että miksi se kaikki on pitänyt ostaa? Mitä sillä tavaralla oikeasti paikkaa? Kun ihminen pärjää vaikka yhteensä viidellä paidalla. Koska näitä on pitänyt itse miettiä, ja alkujärkytyksen jälkeen tästä on löytänyt enemmän arvokasta kuin moninakaan yltäkylläisempinä vuosina. Ja että kuinka tätä jaksaa osin sillä ajatuksella ettei tämä -toivottavasti- ole ikuista.Ja kuinka tämä saa näkemään asioita ympärillään eri tavalla. Suosittelen!
Kiitos kommenteista ja anteeksi vastauksen viipyminen, en ole käynyt täällä vähään aikaan!
Hanna, paita on Lahti-blogin pitäjien tekemä Nike-parodia Just Forget It - Lahti. :)
Anonyymi, olen halunnut aina olla blogissa mahdollisimman rehellinen ja siksi kertonut myös melko avoimesti omasta vajavaisuudestani ihmisenä ja ekoilijana. Tiedän kyllä hyvin, että lentomatkailu ja shoppailu ovat ylellisyyksiä, ja maapallo ei kestäisi mitenkään sitä, että kaikki eläisivät niin kuin me. Yritän kuitenkin muuttaa elämäntapaani kestävämpään suuntaan ja osallistuminen vuosi ilman uusia vaatteita -haasteeseen tuntuu nyt sopivalta tavalta rajoittaa luonnonvarojen kulutusta. Lentämisestä en ole valmis vielä luopumaan, mutta laitan tuon ajatuksen 600 euron käyttämisestä kuussa hautumaan mieleeni. Hyvää syksyä sinulle ja onnea yritystoiminnallesi!
Huh- sä oot ostanut vuoden aikana enemmän vaatteita kuin mitä mä omistan yhteensä :O mä en oo lukenut sun blogia kovin kauaa, tapahtuiko vuosi sitten jotain? Tai siis et lähditkö sä nollapisteestä (=ei yhtään vaatetta koska niille kaikille tapahtui jotain) ?
Hei toinen Anonyymi, kyllä mulla oli ennestäänkin kaappi täynnä vaatteita, mutta en oikein osaa vastustaa (vaate)houkutuksia ja niitä tuli vuoden mittaan paljon vastaan. Nyt olen sinnitellyt puoli vuotta ostolakossa ja yrittänyt miettiä, mikä minua uusissa vaatteissa viehättää.
Taiteilijana innostun aina uusista visuaalisista elämyksistä, olivatpa ne sitten kirjoja, vaatteita tai nettivideoita. Minulla on myös iso kokoelma sarjakuvia, vanhoja leluja ja laukkuja, olen kerta kaikkiaan keräilijäluonne. Mutta jatkossa haluan keskittyä vaatteiden keräilyssä vintageen, jolla ei ole samanlaista eettistä ja ekologista painolastia kuin uusilla vaatteilla.
5 kommenttia:
Kun nyt otit esiin... Tämä toistuva ja jatkuva shoppailu on pannut silmään tässä blogissa. Sehän on hyvin keskeinen osa tätä täällä esiteltyä elämäntapaa. Se on pistänyt silmään sangen mustavalkoisten ja kriittisten muiden elämäntapaa ja -valintoja kommentoivien mielipiteiden rinnalla. Se on pannut silmään erittäinkin "ekologisena, vihreänä ja hengellisenä" esiintyvässä arvoympäristössänne. Tämä yletön kulutus! Eikö kaikkien näidenkin kolmen arvon keskiössä ole myös tietoinen luopumisen valinta? Luovutaan jostakin että edistetään tai saadaan jotain muuta? Ja sitten tämä on pistänyt silmään vielä yhdestä syystä: nimittäin itse(kin) aloin ns. Luovan alan yrittäjäksi v.2010 -poliittisesti ja bisnestä ajatellen aivan blondina ja aivan tietämättömänä tästä talouskriisistä... Ja kahden kohtuullisesti pärjätyn vuoden jälkeen on kiristetty vyötä. Sitä laihtuu oikeasti siksi että täytyy ostaa edullista ruokaa että jotenkin selviää. Ei siinä mitään, tämä on itse valittu tie ja hyvällä onnella ja kovalla työllä vielä muuttuu jonain päivänä. En pidä itseäni köyhänä, vaikka tiedän tällä hetkellä -ja vielä 4-6v eteenpäin- se tulee olemaan niin. Rahaa on oikeasti niin vähän. Ei voi kutsua putkimiestä, käydä minkään yksityislääkärin palveluissa. Jos joka toinen kuukausi raskii ostaa muutaman vaatteen Uffilta, se tuntuu juhlalta. Rakastamani matkustelu, edes Eurooppaan, on todellakin rakas haave. Ja siis vielä 5-v sitten mulla oli kaikki ihan mukavasti, olisin voinut viettää veroistanne kulutusjuhla ihan huoletta halutessani. Mutta tämä todellinen taloudellinen ahdinko on avannut omat silmät todelliselle puutteelle. Niille ihmisille suomessakin, joille tämä on totta ja todellisuutta koko ajan ilman ulospääsytietä. Koska heitä on. Kuulinko tänään 13%. Siksi haastaisinkin teidät viettämään vaikka vuoden kuluttaen pakollisten menojen (asumiskulut) jälkeen vaikka 600e /hlö kuussa. Siitä ostetaan Niinku oikeasti. Että jos haluaa 800,- pyörän niin se pitää säästää. Ei sillä että "kurjuudessa" ryömiskely ylentäisi, mutta että oikeasti tajuaisitte miten huikea elintaso teillä on. Että mitä se elintaso oikeasti merkitsee. Ja että mitä päässä ja ajatuksissa tapahtuu kun ei voi ostaa kaikkea sitä kivaa tavaraa ja ruokaa ja palvelua mitä näkee. Että täytyy oikeasti valita. Ja että kuinka pienet asiat ovatkin uskomatonta luksusta. Ja että miksi se kaikki on pitänyt ostaa? Mitä sillä tavaralla oikeasti paikkaa? Kun ihminen pärjää vaikka yhteensä viidellä paidalla. Koska näitä on pitänyt itse miettiä, ja alkujärkytyksen jälkeen tästä on löytänyt enemmän arvokasta kuin moninakaan yltäkylläisempinä vuosina. Ja että kuinka tätä jaksaa osin sillä ajatuksella ettei tämä -toivottavasti- ole ikuista.Ja kuinka tämä saa näkemään asioita ympärillään eri tavalla. Suosittelen!
Hmm, mikä toi Lahti -t-paita on?
Kiitos kommenteista ja anteeksi vastauksen viipyminen, en ole käynyt täällä vähään aikaan!
Hanna, paita on Lahti-blogin pitäjien tekemä Nike-parodia Just Forget It - Lahti. :)
Anonyymi, olen halunnut aina olla blogissa mahdollisimman rehellinen ja siksi kertonut myös melko avoimesti omasta vajavaisuudestani ihmisenä ja ekoilijana. Tiedän kyllä hyvin, että lentomatkailu ja shoppailu ovat ylellisyyksiä, ja maapallo ei kestäisi mitenkään sitä, että kaikki eläisivät niin kuin me. Yritän kuitenkin muuttaa elämäntapaani kestävämpään suuntaan ja osallistuminen vuosi ilman uusia vaatteita -haasteeseen tuntuu nyt sopivalta tavalta rajoittaa luonnonvarojen kulutusta. Lentämisestä en ole valmis vielä luopumaan, mutta laitan tuon ajatuksen 600 euron käyttämisestä kuussa hautumaan mieleeni. Hyvää syksyä sinulle ja onnea yritystoiminnallesi!
Huh- sä oot ostanut vuoden aikana enemmän vaatteita kuin mitä mä omistan yhteensä :O mä en oo lukenut sun blogia kovin kauaa, tapahtuiko vuosi sitten jotain? Tai siis et lähditkö sä nollapisteestä (=ei yhtään vaatetta koska niille kaikille tapahtui jotain) ?
Hei toinen Anonyymi, kyllä mulla oli ennestäänkin kaappi täynnä vaatteita, mutta en oikein osaa vastustaa (vaate)houkutuksia ja niitä tuli vuoden mittaan paljon vastaan. Nyt olen sinnitellyt puoli vuotta ostolakossa ja yrittänyt miettiä, mikä minua uusissa vaatteissa viehättää.
Taiteilijana innostun aina uusista visuaalisista elämyksistä, olivatpa ne sitten kirjoja, vaatteita tai nettivideoita. Minulla on myös iso kokoelma sarjakuvia, vanhoja leluja ja laukkuja, olen kerta kaikkiaan keräilijäluonne. Mutta jatkossa haluan keskittyä vaatteiden keräilyssä vintageen, jolla ei ole samanlaista eettistä ja ekologista painolastia kuin uusilla vaatteilla.
Lähetä kommentti